6 years on thin ice

 "Standing by the window
Eyes upon the moon
Hoping that the memory
will leave his spirit soon"

se oli kuin villikissa jonka joku on saanu minkkiansaan. se oli vihanen, sylki ja rääpi. Huusi kovaa pelotellakseen mut pois.koskea ei saanut missään tapauksessa. mä taas olin ku koira, jonka entinen omistaja oli yhtäkkiä jättänyt pärjäämään yksin. semmonen jonka rankkuri otti kiinni kaduilta kuleksimasta.

kuin ihmeen kaupalla koira pääsi karkaamaan rankkurilta ja pääsi näkemään vanhoja kavereitaan. kun koira tapasi kissan ei ihan heti syntynytkään kamalaa tappelua. koira käski kissan ulos tupakalle ja siitä se sitten lähti. tanssittiin baarissa, ja käveltiin yhtä matkaa kohti koiran uutta koppia. korv göranin kautta, niinku asiaan kuuluu. ostettiin don specialit ja keltasta jaffaa.

kissa sanoi koiralle että haluan tuntea sut kokonaan. koira sanoi leikillään että kuuntele Dream Theaterin wait for sleep. ja kissa kuunteli.



"She shuts the doors and lights
And lays her body on the bed
Where images and words are
running deep
She has too much pride to pull
the sheets above her head
So quietly she lays and waits
for sleep"


se oli niitä "tavattiin ja muutettiin yhteen" tarinoita. ja en todellakaan syylistä niitä ihmisiä jotka epäili meidän suhteen toimivuutta. ekan puolen vuoden aikana olin lentänyt ja lennätetty pihalle ainakin kolmesti. muutin omillenikin hetkeksi. ei varmaan viikkoakaan mennyt ekana vuotena kun ei ois ollu kunnon huutoriitaa. toinen kiljui ruotsiksi toinen suomeksi. sillä ei ollut väliä kuka ymmärsi ja mitä, meissä molemmissa oli niin paljon vihaa ja pettymystä että se piti päästää jotenkin ulos. vaikka sitten sille joka sitä vihaa ja tuskaa ei ollu tuottanu. silti kehtaan sanoa että me oltiin onnellisia, ei siitä muuten olisi mitään tullutkaan.

"She stares at the ceiling
And tries not to think
And pictures the chains
She's been trying to link again
But the feeling is gone"

pikkuhiljaa kissa uskalsi antaa koiran koskea. eikä se enää huutanut eikä koira haukkunut. oli hiljaista. ja joka päivä kissasta ja koirasta tuli vähän enemmän ja enemmän ihmisiä.

ihmisillä on vähintään yhtä palava halu lisääntyä kuin eläimilläkin. kun tultiin siihen tulokseen että nyt olisi molemmat sen verran järjissään ja korjattuja että olisi aika penikoida, niin ei. ei sitte millään. se jostain syystä ei onnistunut meitä erottamaan, siis se että lasta yritettiin hampaat veressä. joillekkin kuulemma voi käydä niin. kissa piti koiraa tassusta kiinni läpi kaikki tutkimukset, verikokeet, ultrat ja negatiiviset raskaustestit.


"And water can't cover her
memory
And ashes can't answer her
pain
God give me the power to take
breath from a breeze
And call life from a cold metal
frame"

kuuteen vuoteen mahtuu paljon. hyvää ja pahaa. ehkä meitä ei olis, jos ei olis ollut ensin kissa ja koira. vai olisiko meillä ollut silloinkin se joku ihme yhteys joka pakotti meitä kestämään tän kaiken?  miksi mä jäin, ja miksi sä jäit on edelleen mysteeri. vai onkohan se nyt sitä rakkautta.

tai ehkä se on "sligilämpöä".
se oli se eka outo asia jonka mä sussa huomasin. semmonen viiden sentin "kehä" sun kropassa, joka on lämmin. sitä en oo koskaan huomannu kenessäkään muussa. ja sillä lämmöllä sä oot lohduttanu mua myös silloin kun ei saanu koskea. myös sillon kun en oo antanu koskea. tulla lähelle.

"In with the ashes
Or up with the smoke from the
fire
With wings up in heaven
Or here, lying in bed
Palm of her hand to my head
Now and forever curled in my
heart
And the heart of the world"


ehkä se on vaan ... me...