yks-vuotiskuvat

 Satuttiin löytämään aivan upeat raamit ihan oikealta kirpparilta. ("ihan oikea" semmonen jossa on kirpparihinnat)  Mies käytti raamia ja kuvatiedostoa raamitusliikkeessä ja saatiin ihanasti erillainen yks-vuotiskuva :) Kuva on tietysti meidän isännän ottama.

Ja se tuo mukavasti kerroksellisuutta meidän olkkariin. tätä on vietävä eteenpäin. Tykkään siitä että kaikki ei oo ihan uutta.

No mutta hupsista.

ja yhtäkkiä se oliki siinä. listoja vailla tottakai, mutta kuitenkin. lamppu on jo vaihdettu, ja vähän on joulukoristeltu kukkasin ja olkipukein. ja verhotkin on paikoillaan.

hassu juttu niistä verhoista. ne on ostettu kirpparilta vuosia sitten, aikomuksena just laittaa ne tähän huoneeseen. ajattelin silloin että jos se vaikka vauhdittais tuota remonttia :D

tarkoitushan oli että tapetoidaan vaan ja revitään muovilattia irti mutta apukeittiötä tehdessä alettiin epäillä että seinät on lisäeristetty styroxilla. ja niinhän ne oli (riskirakenne). tämän ja ompeluhuoneen piti olla ne kaks helppoa huonetta. Mutta ihan hyvä että purettiin kaikki 90-luvulla laitettu. täällä nimittäin keväisin ilman lämmettyä haisi semmonen woodstocki että mietin välillä jos mun kevätfiilikset johtuiski siitä :D

rakastan tätä huonetta. rakastan! paitsi tuots vessaa, joka on tän huoneen yheydessä. teempä siitä joskus oman postauksen. me rauhotutaan nyt yulen viettoon. pitäkää huolta toisistanne!

Remonttiväsymyys. nyt se sit iski mullekki

 Ärsyttää niin tämä näky. Kaikki maallinen omaisuus hujan hajan yhessä huoneessa. Vieläpä mun kaikki rakkaimmat ja mielenterveydelle tärkeimmät tavarat, eli ompelukone ja kaikki käsityöjutut sekaisin työkalujen, listojen ja luoja yksin tietää minkä kaiken kanssa. vielä ei oo tullu littania kissoja vastaan, mutta sitten kun tulee voi luvata että en hämmästy. ja nuo sahat ja to kompressori... huokaus... ja mikään ei oo valmista ja mä haluaisin tehä muttakun en saa ja.... ei oo aikaa... eikä rahaa... on vaan syvä, syvä ketutus.

Onneks mies on muaki produktiivisempi. hän on nyt vuorostaan se joka tsemppaa ja jaksaa ja tekee silläaikaa kun mä kuolen sisältäpäin. suojapaperit on nyt vedetty olohuoneen lattialta ja korvattu 4 kerroksella valkosta petsiä, ja kolmella kerrosta lakkaa ja näyttää nyt vähän shampanjalta, tai helmiäiseltä. monet kahvit oon jo juonu tulevan sohvan paikalla ja haaveillu ja kuvitellu että oven takana on siistiä ja koneet valmiina heti seuraavan inspiraatiokohtauksen iskiessä. NAM!

sähkömiestä odotellaan... lupas tulla jo maanantaina että ehkä maaliskuuhun mennessä? minä en henk.k kohtasesti vanhana aspalaisena osaa keksiä mitään syytä sille että sanotaan että tullaan päivänä A kun ei sellaista aikomusta olekkaan. onneks osattiin ennakoida ;)

Tässä tilanne viime kesänä. Hitaasti edetään mutta eipähän tuu tehtyä mitään hätiköityä.