katastrofilaatikko

joo... löysin tuommoisen haitarilaatikon kirpparilta. joku oli sitä joskus koittanut tuunata lakkaamalla sen runsaalla kädellä. tämä lakkapinta oli epätasainen ja kansien pinta oli ihan röpelöinen. niinpä mä kuvittelin nopeesti hiovani sen ja maalaavani sen valkoiseksi. telkkarissahan homma toimii niin että otetaan randomia maalia ja suditaan ja sit se on valmis. mutta koska tämä ei ole strömsö, vaikka ruotsinkielinen kylä onkin, niin maali asettui epätasaisesti, ja isoiks klimpeiks noiden tikkujen alle ja koko höskä näytti kamalalta.

avasin ruuvit ja hioin ja hioin ja maalasin ja hioin lisää. koska tasaista pintaa tähän ei enään mitenkään voinut saada niin päätin jättää sen noin... muka käsinmaalatun näköiseksi. ruuvitkin jouduin vaihtamaan kun ne vanhat ei enään sopinut. onneksi vaihdoin koska laatikot sai ihan uutta ryhtiä, eikö koko hökötys heilunut tuulessa.

ainoo tpaa jolla tämän sai pelastetttua oli tehdä jotain kivaa sisäpuolelle.

tuo sininen kukkanen paperi tuli jonkun puulaatikon mukana ja ollut vissiin jossain varastossa, kun se haisi ihan ruuveille ja oli likainen. putsasin vähän paperilla että pahimmat liat tuli pois, mutta ihan siistiä siitä ei saanut. ihan hyvä näin. muut paperit on uusia tai lahjoista säästettyjä. mulle aina nauretaan tästä papereiden säästämisestä, mutta now who´s laughing?!

että tällainen nyt tällä kertaa. enskerralla muistan suosiolla laittaa osiin jos aijon jotain isompaa tuunata.

toistaiseksi säilytän tuossa meikkejä ja pikkukrääsää vessassa, että saan laittaa kaikki isot purnukat kaappiin piiloon. näyttää siistimmältä jos joku tulis vaikka kattomaan tätä kämppää. toistaiseksi ei oo kukaan ollu kiinnostunut, mutta pari autoa tuossa pihassa on käyny kääntymässä. pitäis laittaa tuo etupiha kutsuvamman näköiseksi, joten kertokaahan vinkkejä tähän. tielle meillä näkyy etuovi, jossa pieni terassi, ja keittiön pikkuikkunat.