Nojailen kaatunutta omenapuun runkoa vasten ja ryyppään kahvia. Facebook on kuitenkin täynnä säämäkätystä niin en jaksa sielläkään aikaa tappaa. Täällä varjossa ei paahteesta oo mitään havaintoa. Lehdet helisee tuulessa ja naapurin mummo höpöttelee tontillaan jotain mitä paappa ei kuule.
Ja niin vaikea kun se nyt on uskoa että tässä kohtaa viime vuonna kasvoi sankasti koiranputkea ja nokkosta. Nyt tässä on tilaa juosta ja leikkiä ja vaikka nurmikko ei vieläkään ole erityisen kaunis niin ainakin se on olemassa.
Kasvilavoissa kasvaa punajuurta, lanttua ja porkkanaa. Ne tarttis kyllä enempi valoa ja sitä ne saiski jos jaksaisin nousta ylös ja sahata tuon pajun auringon eestä poijes. Joku toinen päivä sit :)
Tyynynpäälliset olen itse ommelltu vanhasta räsymatosta. Mummun perintömattoja en tähän raaskinut leikellä vaan ihan sain kirpparilta ettiä.
1 kommentti:
Kyllä nyt kelpaa. :)
Lähetä kommentti