Ärsyttää niin tämä näky. Kaikki maallinen omaisuus hujan hajan yhessä huoneessa. Vieläpä mun kaikki rakkaimmat ja mielenterveydelle tärkeimmät tavarat, eli ompelukone ja kaikki käsityöjutut sekaisin työkalujen, listojen ja luoja yksin tietää minkä kaiken kanssa. vielä ei oo tullu littania kissoja vastaan, mutta sitten kun tulee voi luvata että en hämmästy. ja nuo sahat ja to kompressori... huokaus... ja mikään ei oo valmista ja mä haluaisin tehä muttakun en saa ja.... ei oo aikaa... eikä rahaa... on vaan syvä, syvä ketutus.
Onneks mies on muaki produktiivisempi. hän on nyt vuorostaan se joka tsemppaa ja jaksaa ja tekee silläaikaa kun mä kuolen sisältäpäin. suojapaperit on nyt vedetty olohuoneen lattialta ja korvattu 4 kerroksella valkosta petsiä, ja kolmella kerrosta lakkaa ja näyttää nyt vähän shampanjalta, tai helmiäiseltä. monet kahvit oon jo juonu tulevan sohvan paikalla ja haaveillu ja kuvitellu että oven takana on siistiä ja koneet valmiina heti seuraavan inspiraatiokohtauksen iskiessä. NAM!
sähkömiestä odotellaan... lupas tulla jo maanantaina että ehkä maaliskuuhun mennessä? minä en henk.k kohtasesti vanhana aspalaisena osaa keksiä mitään syytä sille että sanotaan että tullaan päivänä A kun ei sellaista aikomusta olekkaan. onneks osattiin ennakoida ;)
Tässä tilanne viime kesänä. Hitaasti edetään mutta eipähän tuu tehtyä mitään hätiköityä.
3 kommenttia:
Tunnistan kyllä hyvin tuon mielentilan. Ainoa lääke kai siihen on pitää yllä toivoa, että yhtenä päivänä on tarpeeksi tehty, että voi alkaa elämään jotenkin normaalisti (koska silloin on kuitenkin vielä moni paikka kesken). Siihen asti vain sinnitellään päivästä toiseen. Jaksuja sinulle oikein paljon!
Hiljaa hyvä tulee. Vai miten se sanonta menikään? Hienosti kesästä jo muutosta ootte saaneet. Toivottavasti pian ois valmista. Tsemii! <3 <3
kiitos teille tsempeistä! eiköhän tää joskus. helpotti ainakin nyt kun sähkömies tosiaan tuli ja nyt palaa uudessa olkkarissa ja konehuoneessa valot :) ihan eri huoneet.
Lähetä kommentti